Neuloin joululahjapakettiin tänä vuonna tosi hienot kissalapaset vaikka itse sanonkin. Löysin ohjeen Sukkia ja Lapasia -lehdestä, jonka ostin syksyllä kaupasta. Ihastuin ohjeeseen heti ja lahjan saaja oli heti mielessä. Lapaset oli neulottava Hannalle Helsinkiin, tietysti, vaikka mietiskelinkin, tuleekohan Helsingissä käyttöä seiskaveikkapaksuisista lapasista. Onneksi Hanna on vilukissa ja talvi on vielä edessäpäin.
En ollut aiemmin neulonut kirjoneulelapasia ohjeesta. Kuvioita olin neulonut vain omasta malliarkistostani, eli mielikuvituksistani, joten tämä työ oli heti alkuun haastava. Lopputulos oli onnistunut.
Neulekuvan lisäksi toinen uusi juttu oli kiilapeukalo. En ollut koskaan ennen neulonut tällaistakaan peukaloa. Peukalokiilapeukalo onkin nyt minun henkilökohtainen lemppari, sillä peukalo on näissä mielestäni mukavampi kuin toisenlainen, perinteinen peukalo.
Kolmas uusi kokemus oli kirjonta neuleen päälle. Joo-o, voitteko uskoa. Neulosta oli mielestäni melko hankala seurata siististi, mutta johtunee vain kokemuksenpuutteesta. Ensi kerralla sekin on jo helpompaa. Kuvaan kirjailtiin jälkikäteen siis paidan kaulukset ja kissan silmät.
Kaikki nämä uudet asiat olivat jo helpommantuntuisia toisen lapasen kohdalla. Kolmatta ja neljättä lapasta tehdessä jokainen tekniikka olisi varmaan vielä helpompi. :) Olipa mukava työ, vaikka tulikin kiire sitä neuloessa... :) Suosittelen kokeilemaan. Muistin taas, miksi on ihana tehdä jotakin haastavampaa: unohtaa kaiken muun kun pääsee kunnolla ajattelemaan sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi käsityössä. Rentouttavaa siis, vaikka tarviikin miettiä kovasti. Aika hassua. Silloin sitä elää kaikista eniten hetkessä. :)
- Elina -