Virkattu kuusenkoriste pähkinänsärkijä

Olen haaveillut omasta pähkinänsärkijästä jo useamman joulun. Kaupoissa kuljeskellessa olen ihaillut söpöjä ukkeleita aina. Monesti olen napannut koriinkin asti jonkun, mutta vienyt sitten takaisin hyllyyn, koska mikään ei oikein ole tuntunut omalta. 

Tutkimusmatkoillani kaupoissa nappailin kuvia erilaisista pähkinänsärkijöistä, joita näin. Huomasin jo aika nopeasti, että sellaisen tekeminen todella onnistuisi helposti, koska siinä toistuu perusmuodot, jotka on myös helppo virkata. 

Etsin Pinterestistäkin esimerkkejä ja törmäsin siellä todella yksinkertaistettuihin pähkinänsärkijöihin. Silloin päätin, että helpoin on aloittaa siitä. Yksinkertainen muoto, selkeät värit, vähän yksityiskohtia. Ideoin... Kimallelankaa, punaista, mustaa, nappisilmät... Siitä voisi tulla kuusenkoriste!

Käytin lankana 7 veljestä, joka ei todellakaan amigurumeihin ensimmäinen valintani normaalisti olisi, mutta yritän käyttää varastojani pois, että voin hankkia lempipuuvillaani. Koukkuna oli 3.5mm, jolla saa melko napakan pinnan ainakin minun käsialallani. 

Tällainen nappisilmä valloittava nappisilmä siitä tuli! 

Tämä on minun mielestäni uskomattoman suloinen! On ihan hirmuisen söpöä, kun kuusta koristaa omin käsin tehtyjä koristeita. ♥

Seuraavaksi teen tästä isomman version. Sellaisen, jonka voi laittaa pöytäkoristeeksi. 

Toimivaa pähkinänsärkijää ei tässä talossa tarvita, koska emme syö pähkinöitä. Liekkö kaupan särkijöistä tositoimiin olisikaan.

Onko sinulla pähkinänsärkijää? 

Elina

Sokeritärkkäys, näin sen teet!

Somessa on jo vuosia vilahdellut virkkaustöitä, joissa virkattu malli on kovetettu eli tärkätty uuteen muotoon jotenkin. Muutamia vuosia sitten iso buumi oli virkatut valopallot, joita tosi moni teki ja esitteli Facebookin virkkausryhmässä. Itse en koskaan tehnyt niitä, osittain siksi, että en yleensä lähde mukaan buumeihin ja osin siksi, että luulin, että tärkkäys on työlästä. 

Olin jälkimmäisestä niin väärässä! Ei ole työlästä!

Kokeilin ensimmäistä kertaa sokeritärkkäystä ja tein sen silloin jopa liveyleisön edessä :D Se on niin helppoa ja siksipä jaankin tässä sokeritärkkäyksen ohjeen myös sinulle. 

Virkkasin aluksi haluamiani kuvioita puuvillalangasta. Tein sitten seoksen.

Seokseen tarvitset vain:

• 1dl kuumaa vettä
• 1dl sokeria

Sekoita sokeri ja vesi keskenään niin, että sokeri on kokonaan liuennut. Eli, että siellä ei ole ollenkaan kiteitä näkyvillä. Toki seosta voi tehdä tällä suhteella enemmänkin, mutta pienten asioiden tärkkäämiseen ja testaamiseen tämäkin satsi riittänee.

Upota virkkaamasi työ nesteeseen ja puristele varovasti niin, että koko työ on litimärkä ja seosta kunnolla työhön imeytynyt.

Puristele varovasti ylimääräinen seos pois työstä. Aseta työ kovettumaan haluamaasi muotoon. Anna kuivua vähintään 24h, minkä jälkeen työn pitäisi olla kuivunut ja kovettunut. Kuivata lisää jos tarvitsee. 

Tein korvakorut ja kaulakorun. Tämä kaulakoru esittää tietysti salmiakkikalloa, eikös juu! ;) Olen käyttänyt kaulakorua useamman kerran eikä sille ole tapahtunut mitään. Ajattelin, että sokeritärkkäyksessä tärkätystä asiasta tulee tahmea ja ällöttävä, mutta en ole moista tämän kaulakorun kanssa huomannut! :) 

Tässä koru toiselta puolelta. Jätin glitterin pois takaa, koska takaosa on kosketuksissa ihon kanssa. Glitteriä on sopivasti joka paikassa tämän kanssa muutenkin...

No, oletko sinä kokeillut tärkkäystä? Seuraavaksi aion kokeilla liimatärkkäystä, nimittäin liimaa löytyy kaapista kovettumasta aika paljon... Juuri sopiva askartelu varsinkin tähän joulun alle... ;)

Elina

Terhokamu / Virkattu tammenterho

Mietin syksyllä, mitä syksyaiheisia käsitöitä voisin tehdä. Syksyyn kuuluvat ruskan lehdet, sadonkorjuun antimet sekä metsän eläimet ja marjat. Lisäksi kylmä, märkä, pimeä ja hiekka... Mietin, miten saisin lempeyttä synkkään, märkään ja ankeaan syksyyn. Törmäsin Pinterestissä positivity potato -ilmiöön, jossa ihmiset olivat virkanneet söpöjä perunahahmoja, joilla oli sylissä kyltti "sinä pystyt siihen, uskon sinuun" ja perunalla on myös lempeä hymy. Siitä nappasin idean Terhokamuun, jolla on lempeä hymy ja joka ei kuitenkaan sano mitään vaan tsemppaa pelkällä hymyllä. Joskus me tarvitsemme pelkkää lempeää läsnäoloa. 

Tähän tammenterhoon löydät tubesta myös video-ohjeen. 

Tässä vielä kirjallinen ohje. Voit myös ostaa ohjeen tulostettavana helppolukuisena ohjeena verkkokaupastani. Maksullisessa versiossa on ohje myös pehmolankaiseen terhoon. Pehmolanka käyttäytyy hieman eri tavalla kuin villalanka, niin se pitää myös tehdä hieman eri ohjeella, jotta saa yhtä söpön lopputuloksen. :) 

Hattu aloitetaan tummanruskealla langalla.

6 ks taikarenkaaseen. 

2 ks jokaiseen silmukkaan.

1ks, 2 ks samaan silmukkaan.

2ks, 2ks samaan silmukkaan. 

3ks, 2ks samaan silmukkaan. 

1ks jokaiseen silmukkaan seuraavan kahden kerroksen ajan.

Jätä pitkä häntä kiinnittämistä varten. Katkaise lanka.

Tee vielä samalla tummanruskealla värillä terhon kanta. Virkkaa 4kjs. Tee 1ks toiseen silmukkaan koukusta laskien ja tee 1 ks molempiin jäljellä oleviinn kahteen ketjusilmukkaan. Katkaise lanka mutta jätä tarpeeksi häntää että saat kiinnitettua sen hattuun.

Terho aloitetaan vaalean ruskealla langalla. 

6 ks taikarenkaaseen.

1 ks jokaiseen silmukkaan.

2 ks jokaiseen silmukkaan.

1 ks, 2 ks samaan silmukkaan.

2 ks, 2 ks samaan silmukkaan.

1 ks jokaiseen silmukkaan. Toista tätä viimeistä yhteensä 6 kerrosta.

Katkaise lanka ja päättele se.

Kiinnitä kanta hattuun pujottamalla kannan hännät hatun keskikohdastä neulan avulla läpi. Päättele langat. 

Laitoin turvasilmät hahmoon sopivalle kohtaa siten, että täytin terhon ensin vanulla ja laitoin hatun, jonka jälkeen painoin turvasilmät pinnan läpi terhoon. Tyhjensin sitten sen vielä täytteestä ja kiinnitin silmät kunnolla. 

Kiinnitä hattu kiinni terhoon hatun tummanruskealla hännällä, jotta kiinnitys on mahdollisimman näkymätön. Kirjaile vielä terholle suu. :) Valmis!

Terhoista voisi tehdä myös avaimenperiä, pieniä pussukoita (jos jättää yhden reunan vähän auki), köynnöksen....

Usein virkkausideoita suunnitellessa mietin mihin sen valmiin teoksen käyttäisin. Se on kyllä sekä hyvä, että huono asia. Hyvänä asiana ajattelen sen, että ainakaan kaapit eivät notku käyttämättä jätettyjä vaatteita tai öttimönkiäisiä. Toki nehän voisi lahjoittaa tai napata lahjapakettiin synttäreiden tai joulun tullen, mutta useimmiten mietin joululahjat ja muutkin lahjat vastaanottajan tarpeen mukaan tarkkaan.  Joskus jätän idean toteuttamatta juuri ihan vaan siitä syystä, että en tiedä miksi sen toteuttaisin, mihin sen käyttäisin. Haluaisin silti tästä tekemistä hidastavasta ajatusmallista pois. Mummu neuloo villasukkia ja virkkaa peittoja tehokkaalla päivätahdilla vaikka ei hänelläkään välittömästi niille vastaanottajaa ole. Miten minäkin voisin tehdä niin? Onko sinulla tällaisia ajatuksia käsitöiden tekemisen kanssa koskaan? Miten olet päässyt siitä eteenpäin?

Elina

Virkattu penaali

Oli pitkään aika, jolloin mulla ei kovin arjessa näkynyt ulkoisesti se, että virkkaan paljon. Nyt olen pikkuhiljaa tehnyt asiaan muutosta. Olen alkanut virkata itselle pieniä ja isoja juttuja. Samalla kehittelen usein myös ohjetta kyseiseen käsityöhön. Joskin joskus se jää pöytälaatikkoon syystä tai toisesta. Useimmiten siitä syystä, että en ole merkinnyt muistiin montako silmukkaa ja missä kohtaa on tehty... Äh.

Löysin varastoistani lojumasta muutamia vetoketjuja ja mietin, että mihin voisin ne käyttää. Opettajana tarvitsen palkkatyössäni mukana aina kyniä, joten penaalihan oli aivan mainio idea! Ajattelin, että kissapenaalin tekeminen voisi olla hauska juttu ja semmoisen tekeminen voisi inspiroida myös sinut tekemään penaalin, vaikka jollekulle läheiselle!

Vetoketjun kiinnittäminen oli kinkkisin homma tässä käsityössä, koska minulla ei ole kokemusta moisen kiinnittämisestä kovinkaan lähivuosilta. Tein ratkaisun, että vetoketjun päät kannattaa taittaa sisälle päin näin. Nyt jo useamman kuukauden penaalia käyttäneenä voin sanoa, että tämä ei ehkä ollut kaikista paras vaihtoehto.

 

Vetoketju istui asennuspaikkaansa vallan mainiosti, mutta käytössä vetoketju ei avaudu kovinkaan helposti, koska päät eivät ole kiinni itse kankaassa. Kangas lähtee ikään kuin repeytymään ulospäin. En oikein osaa selittää, mutta suosittelen kiinnittämään vetoketjun taittamatta päitä!

 

Koko penaali on hyvin yksinkertaisista palasista rakennettu. Niiden toisiinsa kiinnittäminen oli hauskaa puuhaa ja kissa valmistui todella nopeasti! Hauskinta tässä oli se, että sain yhdistää penaalin tekemiseen amigurumin tekemisen elementtejä, sillä lisäsin sille siis pään, jalat ja hännän sekä tietysti korvat!

 

Loppusilauksena toiminimeni logotägi vielä peffaan. Uniikki penaali on käytössä minulla aina kun tarvii kuljettaa kyniä matkassa. Kissa aina repussa :) 

Tein toisen samanlaisen penaalikokeilun mutta toisesta tuli kilppari. 

Nyt mulla on kaks hauskaa ja uniikkia penaalia!

 

Mikä eläin seuraavaksi?

Elina