Nyttemmin kuitenkin olen huomannut, että stressaantuneena onnistuu myös asiat jotka piti olla kivoja ja rentouttavia. Kun käsitöistä on keksinyt itselleen jonkin tason ammatin tai vähintäänkin tavoitteellisen harrastuksen, on tekemisestä muuttunut osin pakko - pakko tehdä, tai muuten ei ole päivitettävää, kuvattavaa, myytävää tai jaettavaa.
Kuitenkin, luonnollisin keino minulle rentoutua on aina olleet käsityöt. Ja on edelleen. Olen lähiaikoina huomannut, että rentoutumisen ja "työn" välillä on myös ero.
"Työ" käsityössä pohjalla on ajatus lopputuloksen arvosta muillekin kuin minulle. Voiko tästä tehdä ohjeen? Voiko tästä tehdä videon? Voiko tästä tehdä postauksen? Mikä arvo tästä on muille?
Hupikäsityössä, siis siinä että rentoutuu, en ajattele muita sitä käsityötä tehdessä. Käsityötä aloittaessa mietin, mitä minä haluaisin tehdä. Mikä inspiroi juuri sillä hetkellä. Usein se on jokin pieni juttu, jonka saa tehtyä yhdessä illassa, yhdessä hetkessä. Tällä ajatuksella voi syntyä vaikka minkälaista ihanaa.
Tällä ajatuksella tein yhtenä iltana tämmöisen suloisen keksin muotoisen ja näköisen pussukan. Laitoin pussukkaan puuterin ja peilin ja nyt tämä ihana pussukka on mun laukussa aina meikkipussina!
Pussukka on tehty Dropsin merinovillasta. Aika hyvä materiaali pelkän pussukan tekemiseen mutta miksipä ei. Merinovillaa oli kiva virkata ja ostin tuota lankaa juuri tällaisia pikkuleipiä varten. Olin suunnitellut tekeväni kuusen koristeita, mutta vielä en ole niitä toteuttanut.
On tosi kiva, että teen joskus myös itselleni valmiiksi jotain pieniä käyttöesineitä. Käytän tosi ujosti omatekemiä juttuja julkisesti missään. Joka kerta, kun minulla on jotain omatekemää yllä tai käytössä, sitä kehutaan ja se tuntuu tietysti tosi kivalta. Tänä vuonna haluankin panostaa itseeni - sen lisäksi tietysti, että teen ohjeita sun muuta kivaa myös muita varten. :)
Hyvää alkanutta vuotta 2025! ♥
- Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti