Puserolangat Louhittaren Luolasta

Louhittaren luola on Haukiputaalla toimiva lankavärjäämö ja -kauppa. Kauppa ja värjäämö on muuttanut Martinniemestä nyt elokuun loppupuolella Haukiputaan keskustaan. Kävimme porukalla äidin ja mummun kanssa ensimmäistä kertaa shoppailureissulla uudessa hienossa liikkeessä.

Väinämöisiä! ♥

Ovella sanoinkin mummulle, että tämä on kuin karkkikauppa mutta vielä sitäkin parempi! :)

Kävimme äidin ja avomiehen kanssa Louhittaren Luolan myymälässä Martinniemessä kesällä, jos muistat. Saatoin jo silloin kertoa jotain kyseisestä kaupasta mutta mainittakoon vielä että Louhittaren luola löytyy myös netistä: www.louhittarenluola.fi

Tällä kertaa vihdoin ostin itselleni kirjan, josta olen haaveillut monta viikkoa. 

Selasin kirjasta heti yhden toteuttamisen arvoisen ohjeen ja valitsin siihen langat.

Kyseisen puseron saa minun kokoisena mahdollisesti jopa vain neljästä Väinämöinen -lankavyyhdistä! Kävi tosi hyvä tuuri, sillä löysin hyllystä neljä samanlaista kerää ja pakkohan ne oli valita! Ihania! Värjäysvelho eli Louhittaren Luolan omistaja kertoi, ettei aina satu näin hyvin, kun Väinämöistä ostetaan usein vain vaikka yhden sukkaparin neulomiseen ja totta kai käsinvärjättyä lankaa on samana värinä vain rajattu erä.

Toinen idea iski päähäni Luolan eteisessä hiplailtuani Villapesupinnat -huivia. Kaapistani löytyy jo entuudestaan Arwetta -lankaa vaaleanpunaisena, harmaana ja ruskeana. Halusin niihin sopivan erikoisen värisen langan Louhittaren luolasta. Kerroin ideastani Värjäysvelholle ja hän suositteli minulle sitten jälleen kerran Väinämöistä, joten etsimme sieltä yhdessä minulle väreihin sopivan vyyhdin. :)

Ruskea arvetta nyt sattuu olemaan vielä jossain hukkapiilossa mutta eiköhän se pienen järjestelyn jälkeen jostakin putkahda. :) Sormet aivan syyhyää päästä neulomaan mutta vielä on maltettava. Aloitin nimittäin viime viikonloppuna neulomaan pitsihuivia. En ole ennen neulonutkaan pitsiä, joten vähän jännitti, miten tässä käy. 

Hirviän hyvinhän tässä kävi! Ei ole homma eikä mikään kun vaan neuloa osaa! :) Työ vaatii kyllä keskittymistä mutta siinäpä sitä rentoutuu oikein kunnolla kun saa ajatukset aivan kokonaan pois työ-, koulu- ja terveysasioista ja neuloo menemään. Olen neulonut tätä aina kun vaan mahdollista, niin kivaa tämä on!

Syksyähän minun neulomuksissa ei vielä kovin näy muuta kuin langan materiaalissa (villa, alpakka jne) mutta syksyhän se jo on. Joko sinulla on villasukat, villapaita tai joku talvijuttu tekeillä? Valmistuuko kotisohvalla jo kenties joululahjoja? 

Syksyisin terveisin,

Elina

Kierrätysjääkaappimagneetit

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana tuskaillut sitä, että meidän kämpässä on ihan järjetön määrä tavaraa. Suurelta osalta se johtuu siitä, että tavara on askarteluun ja rakenteluun, ompelemiseen sekä neulomiseen liittyvää tarpeistoa, jota ei taiteilija voi noin vain hävittää. Totta kai on muutakin sälää mutta ajattelin aloittaa tavaran vähentämisen helpoimmasta päästä. 

Kaivelin yhtenä päivänä askartelurasiaani ja löysin sieltä kuohuviinipullonkorkkien  metallisia kansiosia. Nämä olivat muistaakseni pulloissa, joista tarjoiltiin kuohuviinit lakkiaisissani VUONNA 2010! Sieltä asti olen näitä säilönyt ja ajatuksena on aina ollut tehdä jääkaappimagneetteja. Nyt vihdoin, 8 vuotta myöhemmin, päätin toteuttaa suunnitelmani. Lisäksi kaivelin laatikoistani magneetit, pahvia ja kuumaliimapyssyn.

Piirsin pullonkorkin avulla pahviin sopivan kokoisen ympyrän ja leikkasin jokaiseen korkkiin yhden sopivan pahvinpalan. 

Struuttasin kuumaliima pahviympyrään ja liimasin ympyrät korkkien takapuolelle. Struuttasin lisää kuumaliimaa pahville ja liimasin siihen magneetin. Tarkistin ennen magneetin kiinnitystä miten päin magneetti tarttuu jääkaapin oveen ja liimasin ne sitten oikein päin pahviin. 

Lopputulos: Nättiä kierrätystaidetta!

Askartelulaatikossa odottaa lisää erilaisia pullonkorkkeja samaa projektia. Mietin, että näitä voisi antaa vaikka lahjaksi tai myydä. Minä olen hulluna magneetteihin. Kiinnitän niillä aina tärkeitä lappuja jääkaapinoveen. Minulla on myös jouluaiheisia, jotka otan pois, kun joulu on ohi. Olen kuullut, että jotkut eivät pidä magneeteista. Se on ihan hassua. Onko sinun jääkaapinovessa mitään?

- Elina -

Oulun Taiteiden Yö: Designtori Pikisaaressa

Oulussa tapahtuu joka syksy elokuussa Taiteiden yö. Olen nähnyt tapahtuman kasvavan viime vuosina. Tänä vuonna esimerkiksi Pikisaaren Designtori oli valtava verrattuna siihen mitä se on joskus ollut. Ainakin niin minä muistelen. 

Eniten minua tänä vuonna kiinnosti Linnunradan tila. Siellä on alpakoita ja he kasvattavat myös hamppua eri tuotteita varten. Se on ihan Tyrnävällä ja Kempeleessä toimiva yritys! Mieti! Oulussa on ALPAKOITA! ♥ Kuulin ständillä huhua, että tilalla on 15.9. joku tilaisuus, jossa pääsee näkemään alpakat ja ostamaan lankoja. Pakko päästä sinne! Kuvia klikkaamalla pääset yrityksen Facebook -sivuille. 

Designtorin Linnunradan tilan ständiltä minulle tarttui mukaan vyyhti alpakkalankaa. Joo, olin muka langanostolakossa mutta eipä ole kovin montaa kertaa tullut vastaan oululaista alpakkalankaa. Oli ihan pakko! Teen tästä itselleni lapaset talvea varten. 

Seuraava ehdoton hypistelyn ja nuuhkuttelun paikka on Soap°in saippuaständi. Missä se ikinä onkaan Oulussa, käyn aina tervehtimässä. Paras saippuakauppias! ♥ Aivan ihanan tuoksuisia saippuoita ja muuta aiheeseen liittyvää. Minulla on useampi pala saippuaa kotona odottamassa vuoroaan. :)

Tällä kertaa ostin kuitenkin kasvosaippuan. Toisenlainen kasvonpesuaine mulla loppui joten olikin aika keksiä minkälaisen hankin seuraavaksi niin tämä tuli eteen kuin tilauksesta! Tämä sopii kasvojen pesemiseen ja esimerkiksi meikin poistoon ja tuoksuu valtavan hyvältä!

Tässä mun tärpit designtorille. Se tapahtuu vielä tänäänkin 17.8. Pikisaaressa vielä klo 20 saakka. Oletko menossa tai kävitkö jo? Mikä oli sinusta kivoin juttu siellä? Ostitko jotain? Kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteen tapahtumasta!

- Elina -

Nurkasta nurkkaan: Jake the Dog

Nurkasta nurkkaan virkkaus on äärimmäisen suosittua ollut jo pitkään. Tein aiemmin ohjeen Finn the Human -neliön tekemiseen. Tässä nyt jatkoa Adventure Time -teemaan.  

Tässä on Jake the Dog. En ole tehnyt siihen vielä kirjallista ohjetta, mutta teen, jos joku sellaisen tarvitsee. Lankana on käytetty Novitan 7 veljestä -lankaa ja Lankamaailman poistunutta Ville lankaa. Villeä on reunan vihreä osa, senkin voi tietysti tehdä haluamallaan taustavärillä.

Tässä ruutupiirros:

- Elina -

Voihan värikäs villapaita!

No voihan just niin! Arvaappa onko hyvä idea näin niinkuin yleisesti ottaen alkaa tehdä villapaitaa keskellä kesää? Saattaisi olla, Suomen kesä kun on tunnettu viileydestään, mutta tänä kesänä villapaidanneulomiskelit ovat ollet melko infernaalisen kuumat. HUH! Arvaappa kuka päätti, että villapaita on silti saatava valmiiksi ennen syksyä ja talvea ja päätti sen neuloa? Joo, minä. Sainpa kuitenkin toissapäivänä valmiiksi tämän ihanan urakan!

Mulla on varastot pullollaan lankoja, mutta villapaidan verran yhtä väriä ei tietenkään. Yksi kerä tuota, toinen tuota... Keräsin kaikki Novitan 7 veljestä lankakerät ja valikoin sopivat värit. Halusin puserosta mahdollisimman värikkään, nyt kun ärsyttävään puseron neulomiseen on kerta alettu.  

Tältä villapaita näyttää takaa. Ohje on Novitan superhelppo villapuseron ohje koossa XL. Modasin siis värit ihan omiksi, en edes seurannut värien vaihtamiskohtia. Otin ohjeesta vain ja ainoastaan valmistusohjeet eli ohjeet lisäyksiin ja kavennuksiin ja silmukkamääriin jne. Värien vaihtamiskohtia olisi ehkä kannattanut seurata, koska siten paita olisi ehkä näyttänyt istuvan paremmin. Nyt etuosan vaaleanpunainen raita ei esimerkiksi ala rinnan alapuolelta vaan rinnan päältä, joten se pusero näytää ehkä pieneltä. Pieni se ei kuitenkaan ole. 

Tässä on tällä hetkellä ainut kuva paidasta minun päällä. Oli niin vaikea saada edes yhtä kuvaa, kun kuvanottohetkelläkin ulkolämpötila oli +30C. Minä kuitenkin vahvasti uskon, että talvi on tulossa, joten kaappiin paita ei ikuisiksi ajoiksi todellakaan jää!

Seuraavaksi haluaisin kokeilla neulepuseroa, joka on neulottu suljettuna neuleena yhtäjaksoisesti kokonaan. Kappaleiden kiinnittäminen tässäkin työssä oli tympein homma. 

Hikisin terkuin,

Elina