15 toukokuuta 2018

Maatuska

Muutimme hieman järjestystä kotona, ja nyt minulla on yksi ylimääräinen työpöytä ilman tietokonetta. Päätin, että siitä tulee käsityöpöytä, ja kaivoin sille muun muassa ompelukoneen kaapin syövereistä. Ompelukoneen nähdessäni alkoi kovasti kutkuttamaan ajatus siitä, että joskos sitä nyt aivan heti voisi käyttää. No aivan heti en voinut, koska en tiennyt, mitä tehdä. 

Kävin eilen ensimmäistä kertaa uuden naapurustoni kirjastossa ja siellä olikin mainio valikoima käsityökirjoja. Valkkasin sieltä kuusi kirjaa ja lueskelin niitä loppuillan. Tuntui kuitenkin, että valikoimissani kirjoissa on turhan haastavia töitä, ja turhauduin vähäisen.

Tänään aamulla googletin "easy sewing patterns free". Löysin netistä itse asiassa kerralla ja helpommin vaikka kuinka paljon ohjeita, jotka ovat myös ilmaisia ja tulostettavissa. Päätin, että haluan ensin kokeilla ompelua, tehdä siis jonkun aivan hömppäharjoitustyön, jonka avulla saisin tuntumaa koneella ompelemiseen. Viime kerrasta kun on aikaa...

Löysin aivan tosi söpön Maatuska-ohjeen! Tässä linkki ohjeeseen:



Maatuska oli ihan huippuhauska tehdä, koska se oli niin helppo!





Huomasin kyllä heti alussa, kuinka amatööri tekee kämmejä: 
1. Leikkasin huivissa käytetyn pääkallokankaan kuviot väärinpäin nuken etupuolelle. En halunnut tuhlata kangasta, joten leikkasin sitten takakappaleen oikein. 

'



2. Käytän yleensä nuppineuloina hirmuisen ihania lehtipäisiä nuppineuloja. Tässä työssä ne eivät olleet toimivia, koska ne ovat niin pitkiä. Olin ostanut lidlistä onneksi joskus ompelutarvikepakkauksen, jonka mukana tuli normaalipituisia pieniä nuppineuloja. Käytin niitä loppuajan.

3. Minulla ei ole kunnollista neulatyynyä. Neulat pyörivät vähän väliä jos missä. Koulussa käytettiin todella käteviä magneettisia neulatyynyjä, mutta kylläpä tähän hätään olisi kelvannut mikä tahansa. Pieni optimistinen kaktus, jonka tein joulukuussa, oli nyt neulatyynynä. Se oli vain vähän huono, koska en ole kiinnittänyt sitä vieläkään purkkiin, joten se meinasi lähteä mukaan joka kerta neulan ottamisen mukana. Neulatyyny olkoon seuraava ompelutehtäväni.

4. Kaavojen piirtämisessä oli ongelmia. Erityisen hankalaa se oli kai siksi, että kaavat olivat nyt paksua paperia ja se meni ruttuun neulan mukana, joten se ei pysynyt tasaisena kankaan päällä. Muistin, että kaavan mukaan piti piirtää katkoviivaa, mutta sitten en hutiloidessa piirtänyt sitä esimerkiksi kaikille sivuille. Jouduin asettamaan kaavan uudelleen paikalleen ja piirtämään viivan, jotta leikkaaminen onnistuisi oikein.

5. Silmät ja koristukset kannattaa tehdä kankaaseen ennen kuin sen kiinnittää vastakappaleeseen. Ompelin taka- ja etukappaleen kiinni toisiinsa. Olisin halunnut kirjailla nukelle silmät mutta työstä tuli niin pieni, ettei sormet enää mahtuneet kunnolla kääntymään työn sisällä. Luovutin ja piirsin silmät. Olisin halunnut myös tehdä essuun jotain kivaa koristetta, mutta luovuin siitäkin, sillä pussukkaa oli todella vaikea käännellä.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että otin ensimmäiseksi työksi harjoitustyön. Ensi kerralla tiedän varautua ongelmiin! Tämäkin onnistui mielestäni ihan hyvin. Kyllä se ikkunalaudalle istuskelemaan menee. :)



Ainiin muuten! Materiaalit löysin ihan kaikki kaapistani. Olen ostanut niitä jos mistäkin. Maatuskan persuuksiin tikattu hand made lappunen on sen sijaan tilattu Kiinasta. Minulla on niitä kaksi piiiiiitkää nauhaa, mutta tässä käytössä ensimmäista kertaa. Kasvoissa, hiuksissa ja essussa käytin huopaa, koska se ei lähde purkautumaan reunoista samalla tavalla kuin puuvillakangas.

- Elina -


25 huhtikuuta 2018

Nurkasta nurkkaan: Finn the Human Ohje

Nurkasta nurkkaan virkkaus on tosi kiva tekniikka.
Oletko jo kokeillut?

Jos et niin käyppä kurkkaamassa nämä:

Kun osaat alkeet, haluat varmaankin tehdä neliöösi jonkin kuvan.
Netti on pullollaan pikselitaidetta.
Minä halusin tehdä neliööni yhden lempparisarjani hahmon:
Adventure Timen Finn the Humanin.




Etkö tunne sarjaa?

♥: Elina




12 maaliskuuta 2018

Isoäidinneliömekko (Part 1.)

Sain mummulta uusimman Novita Kevät 2018 -lehden.
Löysin sieltä ihanan ohjeen virkattuun tunikaan.


niin tiedät tarkemmin mistä puhun.

Ohjeen mukaan vaatteeseen käytettäisiin Venla -lankaa.
Minä olen lankalaihiksella, koska mulla on ihan hirveästi lankaa, joten en voinut ostaa uutta lankaa työtä varten.
Valitsin sitten Nalle -lankaa ruskean ja mustan, sekä Lankamaailmasta ostetun
 ihanan Sportsragg -langan. Sitä oli varastossani jostain syystä muistaakseni kuusi kerää.

Työtä varten olisi tarvinnut useamman eri värin mutta päätin muuttaa ohjetta värien puolesta seuraavanlaisesti:

Venla sahramin korvasin mustalla Nallella, eli mekosta tulee pääosin musta keltaisen sijaan.
Venla luonnonvalkoisen ja kirjavan korvasin vaaleanpunakirjavalla Sportsraggilla.
Ruskean Nallen otin Venlan petroolin tilalle.


Valitsin värit sillä perusteella, että kyseisille langoille on tarkoitettu samankokoinen koukku kuin ohjeessa. Ajattelin, että työstä tulee näin suunnilleen samankokoinen.

Täällä on kuulkaas ollut kova virkkaulu menossa.
Aloitin työn jo viikko sitten, päivitän kuvia kunhan saan niitä päivänvalon aikaan.
Tästä työstä ei tule ikuisuusprojekti, sen lupaan sekä itselleni että seuraajilleni!

Mitä sinulla on tällä hetkellä puikoilla tai koukulla? 
Onko kenties sama työ?


- Elina -


24 helmikuuta 2018

Karkkisäärystimet

Mikä on parempaa kuin lämmin olo kylmällä säällä?

No ei mikään.

Tänään herätessä puoli yhdeksältä huomasin, että ulkona on 26 astetta pakkasta.
Hyi kauhistus.

Sainkin onneksi pari päivää sitten valmiiksi minun maailmani näteimmät säärystimet.
Tulee mieleen My little pony. Tai jotain.


Ne on ihan uskomattoman söpöt, vaikka itse sanonkin.
En jaksa oottaa, että saan vetää ne jalkaan!

Lanka on ihan upea. 
Se on Adlibrikseltä tilattu Järbo Garnin Happy.
Rakastuin siihen heti nähdessäni!

Suunnittelen vielä, josko tilaisin lankaa lisää ja virkkaisin siitä puseron. Olisi kyllä ensimmäinen virkkaamani pusero, mutta kun "hihoina" nämä säärystimet näyttivät niin mahtavilta, että pusero on ehkä pakko toteuttaa!

Kuva on muuten nyt otettu viime postaukseen tekemässäni uudessa light boxissa.
Heti paremman näköinen kuva kuin aiemmat kuvat, mutta ei vieläkään läheskään täydellinen.
Tätä kuvaa varten valo on laitettu tulemaan yläkautta.

Pitemmittä puheitta menen jatkamaan nyt Vilin kaulahuivin neulomista.
Vilillä on onneksi nyt aiemmin tekemäni paksu kaulahuivi käytössä, ettei raukka palellu.

Iloista pakkaspäivää!

- Elina -

21 helmikuuta 2018

DIY Valolaatikko valokuvausta varten // Light box

En tiedä valokuvauksesta paljoa, mutta sen tiedän, että kuvassa ei kuuluisi olla taustalla vessanoven kahvaa tai vaikka likaisia astioita. Siis ei mitään ylimääräistä roinaa.
Tässä kämpässä ongelma vaan on se, ettei ole kulmaa, jossa kuvan taustalla ei olisi jotain ihme roinaa pilaamassa kuvaa.
Eilen vihdoin turhauduin lopullisesti siihen, kuinka rumia kuvia saan aikaiseksi.

Olen jo aiemmin googletellut kiinanihmekaupoista paljonko light box eli valokuvauslaatikko tulisi maksamaan, jos sellaisen ostaisi.
Tulin siihen tulokseen, että tällä hetkellä se olisi liikaam, koska en ole pro kuvaaja, eikä minulla ole edes kunnon kameraa.

Hitaammanpuoleinen kun olen, eilen välähti, että sellaisenhan voi varmasti rakentaa jotenkin itse. 
Ja mun poikaystävä on paras, koska ihan sama mitä askartelu- taikka rakennusideaa nakkaan, se toeuttaa tai ainakin auttaa toteuttamaan sen! ♥
Rakennettiin eilen yhdessä mulle ikioma valokuvauslaatikko!


Se on tehty kahdesta banaanilaatikon kannesta, äärettömästä määrästä mustasta ja pinkistä jeesusteipistä sekä liimasta ja valkoisesta paperista ja valkaistusta leivinpaperista. 


Laatikot on yhdistetty teipillä toisiinsa niin, että toisen banskulaatikon kannen yläosa on kantena ja toinen pohjana. Näin muodostuu ontto laatikko.
Toiseen pidempään kylkeen on leikattu iso reikä mattoveitsellä. Se reikä on kuvausta varten.


Lyhyempiin päihin on leikattu neliskanttiset reiät, jotka on peitetty sitten valkaistulla leivinpaperilla. 
Myös kannen jo valmis reikä (koska banaanilaatikko) on peitetty umpeen leivinpaperilla.


Laatikon sisäosat on vuorattu tavallisella valkoisella kopiopaperilla. Liimasin paperisuikaleet kiinni laatikkoon miten sattuu. Oli ihan kamalan näköinen, mutta sillä ei ole väliä, koska niitä ei kuvaustilanteessa näy. 
Seinät kannattaa olla valkoiset, jotta ne heijastavat valoa ja laatikko on siten kokonaan hyvin valaistu. 

Takaseinästä lähtevä valkoinen paperi, joka laskeutuu laatikon pohjaan, on erillinen ja iso paperi.
Se ei ole kiinni laatikon takakulmassa, sillä se aiheuttaisi ikävän varjon, ja koska tässä tilanteessa varjot halutaan minimoida, laskeutuu se J-mäisesti seinää pitkin.

Tämä light box on ihan älyttömän kätevä!

- Elina -