keskiviikko 28. elokuuta 2019

Virkattu vauvanpeitto

Tein pienelle ihmiselle peiton alpakkalangasta. Annoimme pehmoisen alpakkapeiton pienokaiselle kastelahjaksi.



Mittaa peitolla on muistaakseni 85x95cm, eli aivan sopiva pikkuiselle pojalle. 



Peitossa käytin kahta erilaista neliömallia. Kuusikerroksista tavallisia isoäidinneliöitä ja kuusikerroksista rastineliöitä. 

Rastineliön ohje on tässä:

Aloituksessa kuusi ketjusilmukkaa suljetaan renkaaksi piilosilmukalla. 
Ensimmäinen kerron tehdään samalla tavalla kuin isoäidinneliön alku.
Seuraava kerros, ja kaikki kerrokset tästä eteenpäin: pylväs jokaiseen pylvääseen, nurkkiin kaksi pylvästä, kolme ketjusilmukkaa, ja kaksi pylvästä. Kaikkiin kulmiin jää siis iso reikä.





Reunoihin tein tietysti lempparini, eli nirkkoreunuksen. :)


Syysterveisin,
Elina

perjantai 24. toukokuuta 2019

Virkattu porkkana

Opiskelujen takia luovuus on ollut vähän hukassa ja aikaa käsitöille on ollut vähän. Inspiraatio on ollut hukassa. Ei yksinkertaisesti ole huvittanut tarttua yhteenkään keskeneräiseen työhön, koukkuihin tai puikkoihin... :( 

Eilen pieni inspiraation kipinä syttyi ja aloin virkata porkkanoita. 


Miksi porkkanoita? saatat ihmetellä. 

Se on se kevät nyt. Yritin kylvää vihanneksia, mutta kaikki taimet kuoli. Ainoastaan mansikat ovat vielä kasvamassa. Nämä porkkanat ei kuole, mutta näitä ei kyllä kannata syödäkään... 
Oikeesti tarvin proppeja sivutyöhöni, joten siitä eniten innostuin: Jotta saan nättejä kuvia tuotteista.

Tavoittelen myös unelmaani: haluaisin olla joku päivä itseni työllistävä. Sitä varten alan heti opiskelurupeaman jälkeen panostamaan blogiini ja podcasteihin ja kaikkeen tämän ympärillä. Unelmaa varten tarvitsen erilaisia asioita. Yksi haaveeni olisi saada joku ihana omatekemä ohje myyntiin. Porkkanoista taidan tehdä ohjeen, mutta se tulee olemaan ilmainen. Näitä on niin kiva tehdä, että haluan, että jokaisella on siihen mahdollisuus! :)

Oletko muuten katsonut Youtubesta tekemäni Virkkauksen alkeet videon? Se on myös askel toiseen unelmaani: Siihen, että kaikki saisivat kokea virkkauksen ilon!

Keväisiä terkkuja,
Elina

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Villapesuraidat -huivi


Viime vuoden puolella hyppäsin mukaan huivimaailmaan ja neuloin itselleni Villapesuraidat -huivin. Se oli tosi helppo tehdä ja siitä syystä puikoilla tällä hetkellä on jo toinen samanmoinen. Eri väreillä tietysti: tällä kertaa punaisella. Ensimmäinen huivi valmistui todella nopeaa, ainakin minun vauhdilleni. :)

Kuvassa olevaan huiviin on käytetty Louhittaren luolan ihania ihania lankoja. Ensimmäinen kerta itse asiassa, kun käytän Louhittaren luolan lankoja, mutta ehdottomasti ihana uusi tuttavuus! Käytin puikkoina muistaakseni 3.5mm kokoista pyöröpuikkoa, mutta olisin voinut ihan hyvin ottaa isomman, sillä huivista tuli melko jämäkkä. :) Jämäkkyys ei kuitenkaan haittaa, sillä huivi on tosi kiva hartiahuiviksi esimerkiksi mustalle mekolle, joita mulla kaapista kyllä löytyy! 




Nämä värit! Uih, mää en ehkä kestä! ♥

Karkkivärisiä terkkuja,
Elina

Oslo-pipo


Olen taistellut Oslo-pipoinnostusta vastaan jo aika kauan, enkä ole vieläkään ihan varma tykkäänkö mallista. Olen niitä tyyppejä, jotka tykkää uniikeista jutuista, joten massainnostuskäsityötkään eivät ole juuri minun juttu. Siksi en myöskään ole tätä kyseistä pipoa aloittanut aiemmin. Nyt kuitenkin, koska unohdin ottaa reissulle mukaan käsityön, päätin, että on aika antautua innostukselle ja luoda puikoille Oslo-pipon alku. Valitsin langaksi ihanaa Tampereelta ostettua alpakkalankaa. Alpakkalanka on ihanaa ♥

Ostin kyllä ohjeen Ravelrystä, mutta epäonnistuin heti alkuunsa. En lukenut ohjetta innostuksissani kokonaan. Ohjeessä käsketään käyttää valittua lankaa tuplana, ja minä neulon vain yhdellä. 

"Siitä tulee sitten kevätpipo", minulle tuumattiin optimistisesti. :)


Kevätpipoterveisin,
Elina

perjantai 28. joulukuuta 2018

Kirjoneulelapaset kissakuviolla


Neuloin joululahjapakettiin tänä vuonna tosi hienot kissalapaset vaikka itse sanonkin. Löysin ohjeen Sukkia ja Lapasia -lehdestä, jonka ostin syksyllä kaupasta. Ihastuin ohjeeseen heti ja lahjan saaja oli heti mielessä. Lapaset oli neulottava Hannalle Helsinkiin, tietysti, vaikka mietiskelinkin, tuleekohan Helsingissä käyttöä seiskaveikkapaksuisista lapasista. Onneksi Hanna on vilukissa ja talvi on vielä edessäpäin.

En ollut aiemmin neulonut kirjoneulelapasia ohjeesta. Kuvioita olin neulonut vain omasta malliarkistostani, eli mielikuvituksistani, joten tämä työ oli heti alkuun haastava. Lopputulos oli onnistunut. 

Neulekuvan lisäksi toinen uusi juttu oli kiilapeukalo. En ollut koskaan ennen neulonut tällaistakaan peukaloa. Peukalokiilapeukalo onkin nyt minun henkilökohtainen lemppari, sillä peukalo on näissä mielestäni mukavampi kuin toisenlainen, perinteinen peukalo. 

Kolmas uusi kokemus oli kirjonta neuleen päälle. Joo-o, voitteko uskoa. Neulosta oli mielestäni melko hankala seurata siististi, mutta johtunee vain kokemuksenpuutteesta. Ensi kerralla sekin on jo helpompaa. Kuvaan kirjailtiin jälkikäteen siis paidan kaulukset ja kissan silmät.

Kaikki nämä uudet asiat olivat jo helpommantuntuisia toisen lapasen kohdalla. Kolmatta ja neljättä lapasta tehdessä jokainen tekniikka olisi varmaan vielä helpompi. :) Olipa mukava työ, vaikka tulikin kiire sitä neuloessa... :) Suosittelen kokeilemaan. Muistin taas, miksi on ihana tehdä jotakin haastavampaa: unohtaa kaiken muun kun pääsee kunnolla ajattelemaan sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi käsityössä. Rentouttavaa siis, vaikka tarviikin miettiä kovasti. Aika hassua. Silloin sitä elää kaikista eniten hetkessä. :) 

- Elina -